Pyhän Olavin jäljillä Kalvolassa

Kalvolan kirkko on yksi Olavin nimikkokirkoista. Norjalaisten tapaan myös suomalaiset palvoivat Olavia, koska ”lempeän kuninkaan uskottiin auttavan niitä, jotka häneen turvautuvat, ja rukoilevan niiden puolesta, jotka hartaasti muistelevat hänen ”marttyyrikuolemaansa”.

Olavin siunauksellisuuden on uskottu parantavan peltojen kasvua. Tarinoiden mukaan pojat kantoivat kerran Olavin veistoksen vanhasta sakaristosta lähellä olevaan Rautunojaan. Vallattoman jekun seurauksena läheisen Keikkalan pellot lakkasivat kasvamasta. Pyhä kuva piti saada pikimmiten entisille sijoilleen.

Myöhemminkin ”Uoti” oli arvossaan. Kun Kalvolan kirkon muut veistokset luovutettiin Kansallismuseoon vuonna 1870, jätettiin Pyhän Olavin kuva edelleen kirkon suojiin.

Kirkon rakentaminen oli aikoinaan suuri ja monin tavoin pitäjäläisiä osallistava ja yhdistävä tapahtuma. Vuosien rakentamisen jälkeen valmista rakennusta piti huoltaa ja ylläpitää, väen lisääntyessä puolestaan uudistaa tai ryhtyä uutta rakentamaan. Näitä vaiheita piisaa Kalvolassakin. Myös kohtalo voi puuttua peliin. Kalvolan vanhan kirkko poltettiin sisällissodan loppumetreillä vuonna 1918. Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1919–1921. Sen on suunnitellut Ilmari Launis.

Lähteet:

  • Kuuliainen, Wiljo-Kustaa (1948). Kalvolan vaiheita. Riihimäen kirjapaino.
  • Favorin, Martti (1996). Kalvolan historia II. Karisto Oy, Hämeenlinna.