Pyhän Olavin jäljillä Ulvilassa

Ulvila on nimeään myöden Olavin kaupunki. Alkujaan se tunnettiin Liikistönä (Liikis), sitten kirkon suojelupyhimyksen mukaan Olofsbynä ja nyt Ulvilana ja Ulfsbynä.

Kokemäen kirkkopitäjän ja seurakunnan laajetessa perustettiin kirkko myös Liikistön kauppapaikalle, joen alajuoksulle. Kokemäkeen liittyy kirkollisia perinteitä jo ensimmäisen ristiretken ja Piispa Henrikin saarnamatkojen ajoilta 1100-luvulta. Pyhän Henrikin kappeli Kokemäellä kuvaa tätä historiaa tänä päivänäkin.

Ulvila on yksi Suomen kuudesta keskiaikaisesta kaupungista. Muita ovat Turku, Viipuri, Porvoo, Naantali ja Rauma. Näissä saksalaisilla kauppiailla oli merkittävä rooli, sillä he hallitsivat kaupankäyntiä ja olivat enemmistönä kaupunkien raadeissa päättämässä asioista. Kauppiaita oli myös Liikistössä. Kaupunkioikeuksien myöntäminen oli sekin paljolti kauppapolitiikan pelaamista, sillä Ulvilallekin myönnetyillä (v. 1365) oikeuksillakin Ruotsin kuningas halusi varmistaa Pohjanlahden kauppaoikeudet. Ulvilan kaupungin merkitys keskiaikaisena kaupunkina heikkeni maan kohoamisen seurauksena.

Nykyinen Ulvilan Pyhän Olavin kivikirkko on ainoa rakennus, joka on säilynyt keskiaikaisesta Ulvilan kaupungista. Kirkon tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä, mutta varhaisin tulkinta ajoittuu vuoteen 1332, jolloin piispa Pentti määräsi Ulvilaan rakennettavaksi uuden kivikirkon. Tällöin aikaisempaan kauppapaikkaan Liikistöön vuonna 1311 määrätyn kirkon rakennustyöt keskeytettiin. Samalla todennäköisimmin pysähtyi koko Liikistön kehitys. Paikalla ovat yhä, ja enää jäljellä puukirkon kivijalka ja kivikirkon keskeneräinen perustus. Suomen vanhimpia kirkollisia muistoja molemmat. Ulvilan kirkossa oleva nimikkopyhimyksen patsas ajoittuu vuoden 1430 tienoille.

 

Lähteet